EU:n energiakomissaari Kadri Simson ilmoitti pienydinvoimaloiden rakentamista koskevan teollisuusliittymän perustamisesta. Sen tavoitteena on edistää ensimmäisten reaktoreiden pystyttämistä vuoteen 2030 mennessä. Ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.) kertoi Suomen haluavan tähän pään avaajien joukkoon.
Eipä siitä ole kuin pari vuotta aikaa, kun EU oli sitä mieltä et ydinvoimaloiden rahoittaminen pitäisi sulkea kestävän rahoituksen ulkopuolelle. Ne ei onnistunu siinä ja näyttää siltä et nyt kelkka on käännetty kokonaan. Toivottavasti se et ne poukkoilee tolleen ei syö niiden toimien uskottavauutta.
Suomessa on onneks omia projekteja menossa, muutama kaupunki on ilmoittanu kiinnostuksestaan ottaa pienreaktoreita kaukolämpötuotantoon ja LUT-yliopisto kehittää reaktoria yhteistyössä USNC:n kanssa. Joka on suunniteltu olemaan teholtaan 3,5-15MW sähköä tai 10-45MW kaukolämpöä. Sen pitäisi olla valmis ennen vuotta 2030, mikä on silleen mielenkiintoista et puhuukohan EU:n täti just tosta reaktorista, vai onkohan niillä joku muukin mielessä.
Helsingissä pienydinvoimalan käynnistyspäivän pitäisi olla vuonna 2036, Kuopiossa vuonna 2035 ja LUT-reaktorin pitäisi käynnistyä Lappeenrannassa vuoteen 2030 mennessä.
Eipä siitä ole kuin pari vuotta aikaa, kun EU oli sitä mieltä et ydinvoimaloiden rahoittaminen pitäisi sulkea kestävän rahoituksen ulkopuolelle. Ne ei onnistunu siinä ja näyttää siltä et nyt kelkka on käännetty kokonaan. Toivottavasti se et ne poukkoilee tolleen ei syö niiden toimien uskottavauutta.
Mä en suoraan sanoen pysty millään tavalla ymmärtämään ajatusmaailmaa, jossa mielensä muuttaminen voisi jollain tavalla syödä uskottavuutta. Tiedän siis kyllä että näitä ihmisiä löytyy aika määrissä, mutta en silti tajua sitä ajatusmaailmaa.
Vitunmoisen tollot pitää kiinni mielipiteestään täysin huolimatta siitä, että olisiko uudelleentarkastelulle ihan jopa paikkansa – kyllähän sitä nyt pitää aikuisen ihmisen kyetä tarkastelemaan ja muuttamaan omia kantojaan uuden tiedon valossa. EU:ssa on instituutiona ilmeisesti alettu pääsemään wanhojen vihreiden ydinvoimavastaisuudesta eroon.
Olet aivan oikeassa, ehkä oma näkemys tähän on, että kenelle tahansa tilastolukutaitoiselle ydinvoiman edut on olleet selviä jo vuosikymmeniä. Mukavaa kuitenkin, että järki voittaa. Vielä kun regulaatio saadaan säädettyä kohdilleen niin, että pienvoimalat ovat turvallisia ja helposti toistettavia, mutta sehän onkin koko homman juoni.
Mielensä muuttamisessa ei ole mitään vikaa kun alkuperäinen mielipide/poliittinen päätös/maailmankuva oli perusteltu ja jos vaikka olosuhteet muuttu sen jälkeen, niin myös mielipidettä tms. muutetaan sen mukana. EU:n tapauksessa alkuperäinen poliittinen suunta oli perusteeton ja ne korvas sen perustellummalla, mikä on tietenkin suuntana parempaan. Mut ongelma on et se alkuperäinen ajatus oli yleensäkään olemassa. Se on se syy miksi joku voi olla luottamatta niiden kykyyn tehdä hyviä päätöksiä tulevaisuudessa.
Jos kyse on uskomuksesta, eikä niinkään perustellusta mielipiteestä, on ihan normaalia et siitä ei viittis päästää irti. Se voi tuntua pitäjälleen tärkeältä, varsinkin jos on kyse uskonnosta tai sen kaltaisesta. Jos vaikka jonkin maan vihreä liike on perustettu osin ydinvoimavastaisuuden takia, ne voi pitää sitä osana oman olemassaolonsa oikeusta. Se tekee siitä irtipääsyn kollektiivisesti hankalaksi ja voi vaatia uuden sukupolven et mikään muuttuu.
Yksittäinen ihminen ei oman päänsä voimalla saa helposti mitään merkittävää ajatusta aikaan, joten on ihan normaalia et kun sellanen puhuu, se voi olla hyvinkin laadutonta. EU taas on iso instituutio, jolla on valtavat resurssit olla oikeassa, siitä pitäis tulla huonoja ajatuksia vain hyvin harvoin. Mut niitä tulee yllättävän usein ja vielä asioista jotka ei sais mennä väärin.
Tässä taksonomian tapauksessa osa EU:ta oli ilmeisen väärällä polulla ja kun asia oli mennyt koko instituution läpi, se oli parempi. Mut yhä ne sai aikaan päätöksen, jonka voi katsoa rinnastavan maakaasun ja ydinvoiman, jonka ei pitäis olla mahdollista annetuissa raameissa. Nyt ne näyttää yrittävän saada aikaan tien pienydinvoimaloiden toteuttamiseksi. Se on ihan hyvä ajatus, pienydinvoimalat on sellainen iso projekti, jonka onnistumisen todennäköisyys kasvaa ja aikataulu lyhenee jos jäsenmaat yrittää saada niitä aikaan yksituumaisesti. Mut toi taksonomiapäätös on tullut samasta instituutiosta, ne yritykset jotka vois laittaa satoja miljoonia tai miljardeja SMR:ien suunnitteluun voi pitää sellaista poukkoilua riskinä. Entäs jos seuraavaksi EU vaan poistaa sekä maakaasun että ydinvoiman kestävän kehityksen taksonomiasta ja se riskeeraa SMR:iin laitetut rahat.
Vahvasti epäilen ettei kukaan ydinenergia-alan toimija jää poteroonsa makaamaan ihan vaan koska sääntely muuttui ja vielä parempaan suuntaan: noinkin säännellyllä alalla sääntely-ympäristön muutokset on aina riski, ja toimijan on pakko olla tietoinen siitä että matkaan voi tulla mutkia yhtä lailla kuin helpotuksiakin. Sitä on mentävä vallitsevan tilanteen mukaan ja perehdyttävä tämänhetkiseen EU-tason ympäristöön, että voi tarvittaessa esim. ottaa yhteyttä meppeihinsä jos näyttää siltä että hommalla on uhka mennä epäsuotuisaksi. Löytyy varmasti myös kaiken maailman Working Grouppia ja vaikka mitä johon voi mahdollisesti päästä tunkemaan mukaan, jos löytyy halua yrittää vaikuttaa asioihin.
En siis ole sätiöintialalla itse ollut, mutta parilta muulta säännellymmältä alalta on kokemusta
Tämä uutisoitu projekti on European Industrial Alliance on SMRs, sen tavoitteet on linkin takana. Ne koskee teknologiaan, rahoitukseen, mielipideilmastoon ja koulutukseen liittyviä haasteita. Ne mainitsi sääntelyn vain yhdessä kohdassa:
strengthen exchanges and contacts between project promoters, European nuclear safety regulators and regulatory authorities in the EU countries
Eli tämä projekti ei sinänsä tähtää sääntelyn muuttamiseen, joskin Suomessa on ymmärretty et SMR on eri eläin kuin perinteinen ydinvoimala ja on lähdetty muuttamaan kansallista sääntelyä sen perusteella. Voi olla että muutkin kansalliset sääntelyelimet havaitsee saman, mut uutisoidun projektin ääneensanottu tavoite se ei ole.
Tästä projektista erillinen asia on se kestävän kehityksen tasonomia, jonka alkuperäinen päämäärä oli jättää ydinvoima sen ulkopuolelle, mut se muuttui niin että ydinvoima ja maakaasu otettiin siihen mukaan. Sekään ei niinkään koske sääntelyä, vaan sitä voiko rahoittaja kutsua jotain asiaa vihreäksi vai ei. Nyt voimassaolevan taksonomian mukaan sekä maakaasun rahoittamista että ydinvoiman rahoittamista saa kutsua vihreäksi, mut on erikoista et ne on samalla viivalla. EU:n taksonomiasta vastuussa oleva komissaari sanoikin: “Siirtymävaiheeseen tarvitaan epätäydellisiä vaihtoehtoja”, lainaus on ongelmallinen. Ensinnäkin ydinvoimaprojektit on pitkiä, voimala voi helposti olla käytössä 50 vuotta, se ei ole siirtymävaiheen tekniikkaa. Toisekseen, se ei ole “epätäydellinen tekniikka”, vaan paras mahdollinen, jos sitä käyttävässä maassa ei satu olemaan tarpeeksi korkeuseroja ja vettä vesivoimaloille. Kolmannekseen, taksonomia sallii ydinvoimaloiden rahoittamisen vain jos ne on luvitettu ennen vuotta 2045, eli jos ensimmäiset SMR:t toimii jo 2030 alusta, niille jää n. 15 vuotta aikaa myydä niitä. Kun paljon todennäköisempää on et ensimmäisten SMR:ien käytön aikana huomataan asioita, joita voidaan tehdä paremmin, halvemmalla tai turvallisemmin ja seuraava sukupolvi niitä olis paljon parempi tuote myydä.
Nyt sit yritys kattoo tätä ja pohtii et meidän pitäis suunnitella monimutkainen tuote, joita ei juurikaan ole vielä olemassa, joka maksaa paljon ja joita me voidaan myydä vain rajoitetun ajan ja päättää et taksonomian aiheuttama keinotekoinen taloudellinen riski on liian suuri. Eikä ne välttämättä näe mahdollisuutta et EU muuttaisi taksonomiaansa paremmaksi, koska niiden tuote on muka siirtymävaiheen epätäydellinen vaihtoehto.
Suomelle tämä tietenkin on iso ongelma, koska me tarvitaan paljon energiaa kaukolämpöön. Sitä ei saa muuten aikaiseksi kuin ydinvoimalla, jos polttoaineiden polttaminen pitää lopettaa. Meillä ei ole tarpeeksi vesivoimaa, tuulivoiman jaksottaisuus ei sovi kulutukseen joka voi olla parikin viikkoa koko ajan täysillä. Sama ongelma on sähkön varastoinnilla, niin suuria varastoja ei ole olemassa ja tuskin on muutamaan vuosikymmeneen tulossakaan. Eli vaihtoehdoksi voi jäädä et me kansallistetaan kaukolämpö ja sit yhteiskunta ostaa ne tuotteet mitä se katsoo tarpeelliseksi, jos se vaan suinkin on mahdollista, vois olettaa et kestävän kehityksen taksonomia koskee myös valtioiden/kaupunkien ostoja.
Aa, tuopa on ihan jännä tuo että luvat pitää löytyä ennen vuotta '45. Kieltämättä kyllä ongelmallisen kuuloinen paketti, en ollut tutustunut noin syvällisesti – kiitos syvällisestä kommentista.
Onko tuossa kyse siis EU-tason rahahanojen kiinnimenosta, vai siitä ettei vuoden '45 jälkeen saa kansallisestikaan enää rahoittaa näitä “siirtymävaiheen” tekniikoita? Oma osaaminen enemmän tuolla GDPR:n, PSD:n ja ePrivacyn suunnilla niin tää energia-alan regulointi EU:ssa on ihan vierasta
Kun sijoitusyhtiöt, tms. väitti ties minkä kohteen tai niiden yhdistelmän olevan vihreä sijoitus, EU teki ton kestävän kehityksen taksonomian määrittelemään mitkä kohteet on EU:n mukaan vihreitä ja mitkä ei. Sinänsä se ei estä ketään laittamasta rahojaan mihinkään, mut monella yrityksellä ja sijoittajalla on vaatimuksia sijoitusten vihreydestä, joten taksonomian ulkopuolelle joutuvat jää ilman niitä sijoituksia.
