Kyseessä on kauko-ohjattava nelikopteri, johon on kiinnitetty eräänlainen kartioviuhkapanos. Panos laukaistaan lentävästä droonista, jolloin tuhansia teräs- tai volframisirpaleita sataa suurella nopeudella vihollisen niskaan.
Teräskuula läpäisee laskennallisesti kaksi millimetriä terästä. Volframikuulien läpäisy on viisi millimetriä. Käytännössä panos sisältää niistä jompaakumpaa, sillä sekaisin niitä ei panoksiin laiteta.
Steel Eagle ei ole niin sanottu vaaniva ase, joka odottelisi sopivaa vihollista taistelukentän yläpuolella, vaan se on tarkoitettu taistelujen aktiiviseen vaiheeseen. Tästä kertovat laitteen kuuden kilometrin enimmäislentomatka ja lentoaika, joka on vain seitsemän minuuttia.
Insta on Suomessa Puolustusvoimien strateginen kumppani. Sen pääliiketoiminta-alueita ovat puolustuksen lisäksi teollisuus, kyberturvallisuus ja ohjelmistokehitys.
Steel Eaglen drooni on suomessa valmistettu laite, joka on räätälöity Instan panososaa varten. Sen valmistaja on Nordic Drones -yhtiö.
Varsinaisen panososan valmistaa suomalainen räjähdysaineita tekevä yhtiö Forcit.
Uudenlainen se varmaan on, mut ei ensimmäinen. Ukraina on jo käyttänyt samanlaisella hyötykuormalla varustettuja australialaisia droneja venäläisten lentokoneiden tuhoamiseen. Artikkelista ei paljastu toimiiko suomalainen malli samalla tavalla itsenäisesti, vai pitääkö se ohjata maalin päälle.
Tuossa australialaisessa vehkeessä on (voi olla) tosiaan käytännössä identtinen hyötykuorma, mutta kopteri ja lennokki ovat hieman eri vehkeitä siinä mielessä, että (ainakin teoriassa) noita suomalaisten koptereita voi ladata vaikka kuorma-autollisen valmiiksi ja automaatilla laukoa taivaalle (olettaen että softa tuohon pystyy ja rekkakontissa on jonkinlainen robotti tms siirtämässä dronen esim katolle vapaaseen lähtöpaikkaan) kun taas tuo australian versio pitää jonkun ensin kasata ja lähdössä heittää ilmaan.
Toki sitten tuossa pahvisessa lentokoneessa on paljon etujakin nelikopteriin verrattuna, kuten että hyötykuorma voi olla merkittävästi suurempi ja kantama on parikin kertaluokkaa isompi. Ja oli käytössä kumpi hyvänsä niin kyllähän tuo jalkaväen sotimista muuttaa, kun enään ei riitä että edessä on sen verran puuta tai maata ettei kiväärin luoti tule läpi vaan tarvitaan myös katto päälle.
Kotimaista pitää ohjata, ei riitä et sen heittää ilmaan. Australialainen ohjelmoidaan ensin ja sit laitetaan lentoon. Molemmat vaatii ihmisen toimia et ne pääsee maaliinsa, mut australialainen niistä vois sopia paremmin massatoimintaan, koska sen voi prepata valmiiksi etukäteen. Kotimaisen ohjaamisesta tulee vamasti iso määrä rf:ää vihollisen nuuskittavaksi ja maalitettavaksi.
Varsinkin jos näiden hinta pysyy maltillisena, niiden käyttö voi tehdä tulevista sodista ihan erinäköisiä.
Vähän riippuu toteutuksesta. Ei niitä pakko ole yksitellen käsipelissä ohjata, esim intel tekee varsin mielenkiintoisia juttuja massaohjattavien droneparvien kanssa, mutta en tiedä onko tuommoista tekniikkaa edes mietitty saati että miten se soveltuu taistelukentälle. Teoriassa mahdollisuuksia on vaikka miten, esimeriksi laukaista vaikka 50 dronea ruudukkomuodostelmaan vaikka 300 metriin kohdealueen ylle josta ne pudottautuisivat muodostelmassa ilman erillistä ohjausta.
Hienoin skenaario olis et droneissa on hahmontunnistusta ja sensoreita sen verran et ne pystyy omin toimin erottamaan vaikka ajoneuvot ja asejärjestelmät muusta maastosta ja sit ohjautuu itsekseen räjähtämään niihin.
Teknisesti tuommoinen on varmasti tehtävissä, mutta enpä osaa suoralta kädeltä sanoa että miten se onnistuu kustannustehokkaasti tuommoisen lentävän pommin kanssa ja saako sitä tehtyä riittävän nopeasti pelkästään dronen laskentakapasiteetilla. Ainakin naamioimaton kalusto erottuu infrapunassa kasvustosta varsin selkeästi, mutta yhtään rakennetussa ympäristössä tilanne saattaa olla vähän toinen.
Pari rypälepommia tuottaisi varmaan saman lopputuloksen.