Suomen poliisi nyt haluaa kaikenlaisia massavalvontajärjestelmiä ja varmaan kamerat vessoihinkin että saadaan rikollisia kiinni. On lainsäätäjien velvollisuus olla suostumatta.

Odottelenkin jo täällä Playstation 2 -emulaattorin iPhone-versiota ja kolmannen osapuolen WhatsApp-clienttiä.

https://www.youtube.com/watch?v=bZe5J8SVCYQ

Se on ainakin selvää, että vihreä on pelottavampi kuin kokoomuslainen.

Epävarmoja on eniten perussuomalaisten ja keskustan äänestäjissä.

Lienee minusta melko ilmeistä, kumman kannalle perussuomalaisten tai kepun äänestäjät kallistuvat jos toinen on pakko valita.

Voi toki käydä myös niin, etteivät äänestä kumpaakaan. Äänestysaktiivisuus jäi samankaltaisessa tilanteessa varsin alhaiseksi kaksitoista vuotta sitten.

E: typo

Laitokset on lopetettu siitä syystä että ne maksavat.

Tavallaan se ketteryys olisi ollut ihan riittävää mutta sisäisesti priorisoitiin vääriä asioita. Meegolla olisi voinut olla vielä mahdollisuudet kilpailla mutta se olisi vaatinut koko firman kattavaa linjausta ja panostusta

MeeGon tilannetta 2011 kuvaillaan näin:

Hallituksen kokouksessa joulukuussa 2010 oli selvää, että N8 ja Symbian^3 eivät elvyttäisi Symbiania, vaan parhaimmillaankin käytettävyys oli kohentunut vain hieman. Symbianiin perustuvien tuoteperheidemme maine alkoi jo olla pilalla verrattuna esimerkiksi Samsungin ylistettyyn Galaxyyn. Ensimmäinen MeeGoon perustuva älypuhelin - Nokia N9 - oli tulossa myyntiin kesäkuussa 2011. Se oli eittämättä myöhäinen startti, mutta Android oli osoittanut, että myös “nopean seuraajan” oli mahdollista menestyä. Nokia oli globaali raskassarjalainen, jonka puhelimia myytiin 160 maassa, ja MeeGo toivottavasti osoittaisi meidän olevan yhä voimissamme ja palauttaisi ajan myötä vahvan markkina-asemamme.

MeeGo oli meille niin tärkeä, että McKinseyn johtopäätökset sen elinkelpoisuudesta olivat pysäyttävää luettavaa. McKinseyn raportti oli tyly ja kova. MeeGo-tuotevalikoimaan suunnitellut tuotteet, muun muassa N9, olivat jo valmiiksi sekä ominaisuuksiltaan että suorituskyvyltään Android-kilpailijoita jäljessä niille kaavailluissa hintaluokissa. Putteet karkottaisivat mahdolliset ostajat, ja samalla menettäisimme sovelluskehittäjät ja muut alan toimijat kehittamastä sovelluksia ja pelejä, jotka houkuttelisivat kuluttajia MeeGon käyttäjiksi. MeeGo-tuotevalikoima itsessään kalpeni Android-tarjonnan rinnalla. MeeGo oli suunnattu kaikkein vaativimmille asiakkaille. McKinseyn keräämien tietojen mukaan markkinoille oli tulossa samoihin aikoihin yli 80 erilaista kilpailukykyistä Android-mallia MeeGoa edullisempaan hintaan.

Lisäksi ei ollut mitään olennaista erottavaa tekijää “ei-Android Androidin” (eli MeeGon) ja aidon Androidin välilla. Ainoa varsinainen ero oli se, että MeeGon valmistaja oli Nokia. Se ei luultavasti enää rittäisi. Android-sovellusten määrän noustua jo 200 000:een MeeGon etsikkoaika oman elinkelpoisen ekosysteemin luomiselle oli päättymässä nopeasti.

Stephenin [Elop] oli saatava MeeGon tilanteesta taysi varmuus ennen kuin hän saattoi tehdä ratkaisuehdotuksensa. Hän päätti tehdä oman perusteellisen selvityksensä todentaakseen McKinseyn päätelmät, ja lisäksi hän halusi kuulla Nokian asiantuntijajohtajan lausunnon.

Luonteva ehdokas analyysin tekijäksi oli Kai Öistamö. Kailla oli ehdottomasti tehtävan edellyttämä tekninen pätevyys. Edellisen kevään organisaatiouudistuksen jälkeen Kai oli koordinoinut projekti Sea Eaglea ja istunut sen jokaisessa tapaamisessa. Palavereiden aikana Stephen oli nähnyt, millaista tuskaa ja syllisyyttä Kai poti Symbianin alennustilan takia ja miten kovasti hän halusi korjata aiemmat virheet. Hän päätti luottaa Kaihin.

Stephen ja Kai sopivat, että kumpikin tekisi itsenäisesti oman syväsukelluksensa MeeGon kehittäjäorganisaatioon. He puhuttaisivat koodaajia, testaajia ja johtajia, perehtyisivät bugiraportteihin ja tekisivät arvionsa kehitysvauhdista. He sopivat, että aikaa mielipiteen muodostamiseen oli yksi kuukausi ja että he eivät vertaisi keräämiään tietoja sinä aikana.

Tammikuun neljäntenä päivänä vuonna 2011, kun sovitusta arviointiajasta oli kulunut parisen viikkoa, Kai soitti Stephenille ja ilmoitti olevansa valmis kertomaan mielipiteensä. Myös Stephen oli jo tehnyt johtopäätöksensä. “Tule toimistooni”, hän sanoi Kaille. “Olen sikiöasennossa pöydän alla.”

Tilanne oli vielä pahempi kuin McKinsey oli varoittanut. Syystä tai toisesta MeeGo-tiimi ei ollut osoittanut lainkaan resursseja seuraavan sukupolven MeeGo-laitteiden kehittämiseen. Suunnitellulla kehitystahdilla Nokia kykenisi tuomaan markkinoille vain kolme MeeGo-pohjaista laitetta ennen vuotta 2014, mikä oli aivan lilan verkkainen tahti, jotta Nokia pysyisi kilpailussa mukana. Kolme puhelinmallia kolmessa vuodessa oli ollut hyvä strategia Applelle, kun se pyrki sekoittamaan markkinat kosketusnäyttöpuhelimellaan. Vain yksi MeeGo-laite vuodessa ei toisi riittäviä myyntimääriä.

Ilman rittäviä myyntimääriä sovelluskehittäjien ekosysteemi ei uskoisi alustaan siinä määrin, että alkaisi kehittää sille sovelluksia. Ilman kehittäjien tukea MeeGo ei löisi läpi.

Symbianin käännösongelmafiasko siis toistui - vielä pahempana. “MeeGo oli ollut yhtiön suuri toivo”, Kai muisteli myöhemmin, “ja nyt tulimme siihen tulokseen, että keisarilla ei ollut vaatteita.”

Epäonnistumisessa on aina kaksi puolta: se että virheitä tehdään - ja niitä tehdään aina - sekä se, että niitä ei havaita kulttuuristen puutteiden takia riittävän aikaisin eikä ryhdytä tarvittaviin toimiin. Ensimmäistä ei voi välttää ja jälkimmäistä ei voi sallia. MeeGon kehittäminen oli ollut täsmälleen oikea päätös, mutta kun vaikeuksia alkoi ilmetä, niin kuin käy aina, tieto niistä ei välittynyt huipulle asti. Ongelmat paisuivat niin ettei niitä enää voinut piilotella - ja silloin ne olivat jo niin isoja, ettei helppoja ratkaisuja ollut.

– Risto Siilasmaa, Paranoidi optimisti

Siinä vaiheessa kun johto alkoi olla tietoinen asiaintilasta niin mitään ei ollut enää tehtävissä heidän tulkintansa mukaan. Toki tuon konsulttifirman ja Nokian johdon päätöksenteko tuntui olevan sellaisten ihmisten vastuulla jotka eivät olleet koskaan edes nähneet puhelinta. Missään vaiheessa ei nimittäin kiinnitetty huomiota siihen tärkeimpään asiaan, eli siihen onko laitteen käyttäminen hauskaa. Haluavatko ihmiset käyttää jotakin puhelinta? Miksi tai miksi ei? Puhelimessa voi nimittäin olla ihan millainen ominaisuuslista tahansa, mutta jos sen käyttäminen aiheutti jatkuvaa vitutusta niin ei sellaista kukaan halunnut ostaa, ainakaan kahta kertaa. N9:ää oli ilmeisesti hauska käyttää ja se oli mahdollisesti jopa paljon miellyttävämpi kuin aikakauden Android-puhelimet, mutta tälle ei annettu sisäisissä analyyseissä mitään arvoa vaikka se oli kaikkein keskeisin laitteen suosioon vaikuttava tekijä kuten iPhone osoitti. Lisäksi kirja ei kattavasti perustele, miksi tarkalleen Nokia olisi tarvinnut enemmän kuin yhden puhelimen vuodessa. Yksi vuosittain uusittava malli toi Applelle riittävät myyntimäärät, jotta se sai kauppaansa 300 000 sovellusta. Nokialla, kuten monella muulla valmistajalla oli kuitenkin joku fetissi tuoda markkinoille 50 mallia vuodessa. Ylenpalttisen monimutkaisen ja laajan tuotevalikoiman karsiminen oli asia, jonka Steve Jobs teki ensi töikseen palatessaan Applelle ja toimenpide oli valtaisa menestys. Itse asiassa Jobs oli pelastanut Applen hyvin samanlaisesta tilanteesta kuin se jossa Nokia tuohon aikaan oli.

Totta kai äänestää. Vesi on märkää, saharassa on kuivaa ja oppositio äänestää hallituksen luottamusta vastaan. Ainahan näin on tehty.

Tollaiset saa kyllä vihaamaan instituutioita ihan huolella.

Inssin hylkäämisestä on mahdollista tehdä oikaisuvaatimus, mutta eihän siitä tule koskaan mitään kun ei ole todisteita. Kumpaa uskotaan, sinua vai virkamiestä? Inssiajossa pitäisi ehdottomasti olla mukana kamerat jotka osoittavat niin auton ulko- kuin sisäpuolellekin. Se parantaisi oikeusturvaa kummasti.

Pelkkä “antirasistinen” lainsäädäntö ei riitä, vaan rasisteja täytyy oikeasti rangaista vaikka sitten vankeustuomiolla jos eivät tajua olla ihmisiksi.

Mutta miten määrittelet rasistin? Esimerkiksi mitkä seuraavista määritelmistä allekirjoitat:

• Rasisti muiluttaa valkoinen lakana päällä soihtujen ja talikoiden kanssa erivärisiä ihmisiä
• Rasisti kieltäytyy ottamasta yritykseensä töihin erivärisiä ihmisiä
• Rasisti yllyttää väkivaltaan erivärisiä ihmisiä kohtaan
• Rasisti puhuu ulkomaalaisista negatiiviseen sävyyn Twitterissä ja nimittelee heitä ihonväriin liittyvillä haukkumasanoilla
• Rasisti kysyy ulkomaalaisen näköiseltä ihmiseltä, mistä hän on kotoisin
• Rasisti puhuu ulkomaalaisen näköisen ihmisen nähdessään hänelle englantia
• Rasisti toteaa, että ei halua ostaa firmalleen vähemmistön edustajan pitämää yhdenvertaisuuskoulutusta
• Rasisti käyttää televisio-ohjelmassa sanaa “neekeri” (joskaan hän ei kutsu ketään neekeriksi vaan ainoastaan pohtii sanan syvempiä merkityksiä)
• Rasisti on kuka tahansa, jonka vähemmistöön kuuluva sanoo kohdelleen häntä huonosti ja tätä kokemusta ei saa kyseenalaistaa

Kaikki yllä olevista ovat nimittäin LinkedInin mukaan rasisteja. Sanotaanko, että olen hieman erimielinen tästä asiasta joidenkin kohtien kohdalla.

Joka tapauksessa, lainsäädäntö ei voi olla epämääräinen, vaan rasismi on määriteltävä hyvin täsmällisesti. Monet asiat jo ovatkin kriminalisoituja, kuten syrjintä työhönottossa. Monesti sitäkin on vain vaikea todistaa tapahtuneen.

Nokian yrityskulttuuri oli ollut tuossa vaiheessa jo kymmenisen vuotta sellainen, ettei siitä ollut haastajaksi. Keskenään riiteleviä nurkkakuntia ja johtotehtävissä aivan liikaa oman edun tavoittelijoita jotka eivät epäonnistumisen pelossa halunneet kokeilla mitään uutta.

Tuo itse myyntitoimenpidehän oli oikein hyvä diili Nokian kannalta. Nokia sai miljarditolkulla rahaa kännykkäbisneksestä, joka oli täysin arvoton. Microsoft sulki koko yksikön pari vuotta myöhemmin miljarditappiot niskassaan.

Enpä tiedä sitten, kuinka “oikeutettu” tuo etu edes olisi jos lähdettäisiin oikeudessa testaamaan. Todennäköisesti käytäntö on laiton. Kunhan juoksuttavat viranomaisia vaihtamalla aina yhden laittoman datankeruujärjestelmän toiseen laittomaan datankeräysjärjestelmään kun edellinen kielletään.

Itse lopetin kaikkien Metan tuotteiden käytön jo vuosia sitten. Suosittelen muillekin.

Lisäksi tulee huomioida sekin, että internetin deittailusovellukset ovat kaupallisia tuotteita jotka ovat käytännössä muutaman firman käsissä. Deittailusovellukset ovat sosiaalisen median sovelluksia eli käytännössä luonnollisia mono- tai oligopoleja.

Tästä seuraa sitten monenlaista harmia. Esimerkiksi Tinder käyttää jonkinlaista algoritmia käyttäjien luotettavuuden todentamiseen. Jos algoritmi päättää että saat bannit, niin sitten olet ikuisesti bannittuna. Ei siinä muuten mitään, mutta sellaista algoritmia ei ole vielä keksitty, joka ei voisi tehdä virhettä. Valittaa et voi ja täsmällistä syytä banneille ei ilmoiteta. Lienee aika selvä asia, että Tinderillä pitäisi olla hiukan enemmän vastuuta toiminnastaan koska Tinderistä pois potkiminen voi tarkoittaa lähestulkoon parisuhdemarkkinoilta pois sulkemista. Noh, ei sentään ihan, mutta siihen suuntaan ollaan vahvasti menossa koska suurin osa ihmisistä löytää kumppanin nykyään internetistä.

Pari vuotta sitten luin, että Suomessa ei ole lainkaan tutkittu näiden lakkautusten taloudellisia vaikutuksia eikä todellisuudessa ole mitään tietoa siitä, paljonko niillä on säästetty. Joku laski konsulttien tekemät säästölaskelmat yhteen ja laskujen mukaan säästöä on tullut laskennallisesti yhteensä jo enemmän kuin mitä koko peruskoulun vuosibudjetti on. Ei vaikuta kovin uskottavalta.

Tästä tulee mieleen myös poliisin keskittämiseen tähtäävät hankkeet joiden piti keventää hallintoa ja tuottaa säästöjä. No, kävikin päinvastoin. Seurauksena samantyyppinen uudistus tehtiin vielä kaksi kertaa lisää.

Mikähän tuossa oli virkamiehen mielestä väärin

Virkamiehen identiteetti on rakentunut sen varaan, että hän saa käyttää valtaa ja sallia tai kieltää asioita. Nyt kun häneltä ei satuttu kysymään, niin harmittaa jonka hän kostaa alaisilleen.

Joo, en minäkään usko, että kovin merkittäviä muutoksia saataisiin aikaiseksi.

Perustuslakivaliokuntakin tosin koostuu poliitikoista, ja on vain herrasmiessääntö, että puoluepolitiikka pidetään pois PeV:stä. Riittävän donaldtrump-henkinen puolue kun täällä joskus pääsee vallan kahvaan niin se on menoa sitten. Olisi vahvat perusteet korvata PeV riippumattomalla perustuslakituomioistuimella.

Jatkossa siis oikeus toimeentulotukeen arvotaan: puolet saavat, puolet eivät?

Noin pienellä budjetilla eläminen on niin kurjaa, että sitä tekee vapaaehtoisesti vain aniharva. Vielä paljon kurjempaa on se, että joutuu alistumaan Kelan mielivallan kohteeksi.

Toimeentulotuen saajilla ei ole kirjaimellisesti mitään. Ymmärrän kokoomuslaista politiikkaa monissa asioissa, mutta tämä on kuitenkin sellainen avaus, jossa ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä.

Ei kai tuo nyt niin kovin hassua ole. Eikös puolueen kannatus putoa aina, kun se menee hallitukseen? Sipilän hallitus menetti jouluun mennessä 8%-yksikköä kannatuksestaan ja Rinteen/Marinin hallitus 5%.

PS-edustajien menneisyys on pohjaton likasanko, josta riittää lehdistölle ammennettavaa vaikka vuosikymmeneksi. Hallituksen kaatuminen on vain ajan kysymys.

Pakkoruotsipuolueen sisällä kytee jo kapina.

Tuo on vähän niin kuin sanoisi, että tapahtuuhan sitä talouskasvua, kannattaa siis ostaa Nokian osaketta.

Kansantaloudellisesti on selvää, että koulutus maksaa itsensä moninkertaisena takaisin. Riski on käytännössä olematon, koska on isossa kuvassa merkityksetöntä jos sadasta ihmisestä vaikka kolme jää valmistumatta.

Yksilön näkökulmasta päätös lainanotosta on kuitenkin valtava riski. Nuorella ei ole mitään takeita siitä, että korkeakoulutus johtaisi työpaikkaan, ja ihmiset ovat yleisesti riskinkarttajia. Yksilön näkökulmasta on siis monesti viisaampaa valita lyhyempi koulutus, jossa vastaavaa riskiä ei ole. Tämä etenkin silloin, jos nuori on hakeutumalla sellaiselle alalle, johon vaaditaan korkeakoulutus, mutta jolla palkka ei ole kovin suuri.