Tämä toimii toistaiseksi ainakin erittäin hyvin. Harmi jos jatkossa ei…

Niin, nähtäksi jää, että oliko tämä hallitusyhteistyötä puoltavaa retoriikkaa (“otamme rasismin vakavasti, koska siitä on omakohtaistakin kokemusta”) vai valmisteleeko Päivärinta pohjaa äänestää hallitustovereitaan vastaan luottamusäänestyksessä (“minulla on omakohtainen kokemus rasismista, siksi en voi antaa luottamusääntäni Purralle ja/tai Rydmanille”). Veikkaan ensimmäistä, missä tapauksessa tämä on tyhjää retoriikkaa ja myös aika irvokasta sellaista.

En ole tätä tapausta jaksanut paljoa seurata, mutta eikös aika usein tällaisissa tapauksissa ratkota juuri tuota monitulkintaisuuden ongelmaa? Siis toisin sanoen sitä, että meneekö soveliaan puhumisen raja eksplisiittisessä ilmaisussa vai siinä mitä puhuja sanoillaan implikoi. Näkisin, että jonkinlainen rajanveto tämän suhteen on tärkeää, sillä nykyisellään varsinkin tietyt poliittiset toimijat implikoivat puheillaan yhtä sun toista ja uhriutuvat, kun tämä osoitetaan vastenmieliseksi ja vaaralliseksi. Ennakkotapaus toisi tähän ehkä jonkinlaista selvyyttä, oli linja sitten sallivampi tai ilmaisun vapautta rajaavat.

Huomasin saman. Syötin kyssärit ChatGPT:lle, pyysin tuottamaan mahdollisimman mutkikkaat ja turhauttavat vastaukset ja pistin paluupostissa Metalle. Nyt vaan odotellaan…

Yllättyneet:

Erinomainen analyysi ja vaikka se ei ollutkaan tämän kirjoituksen pointti, jäin kaipaamaan näkemystä siitä, miten äärioikeiston mediavaikuttamiseen ja tapaan ottaa yhteiskunnallista keskustelua haltuun, voitaisiin vastata.

Syy tähän on se, että olen pitkään ollut sitä mieltä, että arvoliberaali (keskusta)vasemmisto tarvitsee oman suuren narratiivin, joka on toivoa ja tulevaisuudenuskoa valava sekä käytännön toimintaan kannustava. Siis rakentava, vähän utopistinenkin kertomus kyynisen oikeistokertomuksen vastapainoksi. Olisi kiva kuulla muiden ja erityisesti tutkijoiden mietteitä siitä, että mitä tämä voisi käytännöstä olla.

Sitäkään en kyllä juurikaan tee…

En ilmeisesti syö juurikaan pastaa, kun en ole puutetta huomannut edes kaupoissa 😅 Hämärästi kyllä muistan, että asiasta uutisoitiin aiemmin kesällä.

Tässähän se ongelma tiivistyy: Kun tarpeeksi moni scoottaaja ei tunne tai välitä liikennesäännöistä, niin nuo muuttuvat äkkiä raivostuttaviksi laitteeksi.

Viimeksi eilen teki mieleni potkaista vauhdista kumoon pyörätien mutkaan (keskelle ajoväylää) taas kerran jätetty scootti. Toissapäivänä pari teiniä kaahasi vastaavalla vehkeellä suojatiellä autoni eteen. Kakspäällä ajelivat, muttei tainnut käydä mielessä, ettei noilla saa ylitellä kävelijöille tarkoitettuja suojateitä.

Oma suosikkini on kuitenkin ollut joku taloyhtiön kanssa-asuja, joka säilytti Tierin kauounkiscoottia pyörävarastossa kuin omaansa. Naapurin noheva eläkeläinen jaksoi kuitenkin nostaa sen aina ulkosalla ja viesti meni lopulta scoottaajallekin perille.

Soisi noiden kanssa olevan jotain kontrollia, jolla varmistettaisiin, että edes perussääntöjä tulisi noudatettua.

Mies on legenda. Vetänyt samaa rataa vuodesta 1995 alkaen.

Pakko arvostaa. Luulisi että tuolta pohjalta löytyisi yrittäjänäkin keikkoja, varsinkin jos tekee urakkapalkalla hommansa.

Enpä tiennyt että Saga Furs on maailman ainoa pörssinoteraattu turkishuutokauppa. Groteskiudessaan aika karua 😬

Näin on. Ja yhä useammin twiitti itsessään on uutinen. Esim. Verkkouutiset “uutisoi” pitkälti jakamalla twiittejä ja kirjoittamalla niiden pohjalta “artikkelin”. Ei se oikein journalismia ole, mutta tuonee klikkejä.

Perustulo kaikille olisi fiksu veto, mutta ymmärrän että sen kanssa halutaan edetä vaiheittain ja kokeillen. Eriyttämisen riski on siinä, että eriarvoistaa. Jos erilliset tukisysteemit luodaan, on täysin mahdollista että sitä käytetään tulevaisuudessa perusteena sille, että maahanmuuttajia ja kantasuomalaisia koskevat eri säännöt ja oikeudet. Tämän kanssa pitäisi siis olla tarkkana, mikäli muutos tällaisenaan toteutuisi.

Vaikka pienen asialla olenkin ja paikallisen päättämisen lippua heilutankin, niin olen yhä enemmän sitä mieltä, että tämän maapallon ongelmia ei ainakaan kansallisvaltioiden perustuva kansainvälinen järjestelmä pysyy ratkomaan.

Vallan keskittämisessä on toki isoja riskejä, mutta myös se puoli, että isoja päätöksiä saadaan tehtyä ja vietyä maaliin. Toki paljon on kiinni myös siitä, millaisen mallin varaan päätöksenteon keskittämistä rakennetaan.

Ajatus EU:n liittovaltiota ei ole minulle täysin mahdoton, mutta suhtaudun siihen lähtökohtaisesti aika skeptisesti. Positiivisena kuitenkin pidän sitä, että tätäkin asiaa pidetään edes jollain tapaa varteenotettavana vaihtoehtona ja keskustelun arvoisena.

Palkkaa saa teknisesti nostettua joo, mutta tahtoa siihen ei ole. Se pitää tekijöitä poissa alalta ja vaikeuttaa tuota henkilöstöpulaa. Lisämitoitus toki ensisijainen toimi.

Eiköhän tämä jokusen tilan taas kaada.

Tietääkö muuten joku, että mihin noita turkkeja nykypäivänä edes myydään? Venäläiset taisivat olla iso kohderyhmä, mutta toivottavasti sinne ei kukaan enää turkiksia(kaan) kauppaa.

Onhan tuo älytön homma, joskin perustavanlaatuisempi ongelma on varhaiskasvatustyön pieni palkka ja alimitoitus. Kun duuni on vastuullista, rankkaa ja pienipalkkaista, niin se on aika tekemätön yhtälö. Vähän sama tilanne kuin sairaanhoitajilla. Kyllä tuossa pitäisi ensisijaisesti puuttua tuohon ongelmaan, mutta sitä ei tämäkään hallitus kykene tekemään.

Jännä juttu muuten, että molempia aloja pidetään kutsumuksena ja ovat vahvasti naisvaltaisia. Samalla ovat keskeisiä sille, että yhteiskunta pyörii. Arvostusta riittää puheissa, muttei palkkakuitissa.

Uskonto ei omasta mielestänikään kuulu julkisiin palveluihin, mutta kyllä ainakin oma kokemukseni on, että jos nimenomaan luterilainen kirkko järjestää jotakin, niin ei siinä välttämättä ole mitään käännytysmissiota taustalla. Riippuu tyystin siitä, että keitä sinne on palkattu toimintaa ja tukipalveluita vetämään. Seurakunnissakin nimittäin työskentelee ihmisiä, jotka ovat sekulaareja, eivätkä käy kirkossa tai usko työnantajansa opetuksiin sellaisinaan.

Kyllä tässä ainakin omaan nenääni haiskahtaa halu olla tarpeellinen ja rakentava osa yhteiskuntaa myös sellaisille, jotka eivät uskonkäsitystä kirkon kanssa jaa. Toki ymmärrän, että osa tuota vierastaa.

Herätysliikkeet ja kaiken maailman lahkot ovat sitten oma juttunsa. Niillä on lähes poikkeuksetta oma motiivi.

Itse kuitenkin ateistina/agnostikkona pidän Ev.lut. kirkkoa pääasiassa ihan asiallisena julkisena toimijana. Se on kuitenkin laissa säädeltyä toimintaa, johon rivijäsenetkin pääsee välillisesti vaikuttamaan (kirkollisvaalit). Aika harvassa ovat tuollaiset uskonnolliset yhteisöt maailmassa.

En ole Venäjä-asiantuntija, mutta kyllähän tuossa haiskahtaa ennen kaikkea halua tulla huomautuksi ja osoittaa oma asemansa. Varsinaista valta-asemaa Metukalla ei kuitenkaan nykypäivänä ole: kaveri istuu lähes merkityksettömässä edustustehtävässä ja huhujen mukaan kuppi maistuu taajaan.

Jos tässä jotain muuta merkitystä pitäisi nähdä, niin kyllähän tuollaiset puheet pyrkivät pelottelemaan Ukrainan länsimaisia tukijoita, jotta nämä lopettaisivat tukensa ja painostaisivat Ukrainaa huonoon rauhaan. Ei tule näillä puheilla tapahtumaan. Lisäksi Venäjälle on kyllä kaikkialta (myös Kiinasta) signaloitu, että ydinaseiden käyttö olisi hyökkäyssootakin suurempi virhe. Itse pidän ydinaseeseen turvautumista mahdollisena, mutten todennäköisenä (ja edelleen, en ole asiantuntija, vaan tämä pohjautuu siihen tietoon ja näkökulmiin, mitä sotaa seuratessa on tullut vastaan).