Otan varmaan jossain välissä, nyt kun muuttanut pois asuinalueelta jossa uusi sähköpyörä olisi varmasti lähtenyt kuukauden sisään kävelemään. Toivoisin kyllä edun uudelleen miettimistä niin, että olisi yhtä lailla kannattava kaikille. Onhan tuo nyt vähän perverssiä, että minulle hyvitetään pyörästä lähemmäs puolet mutta 2000/kk tienaavalle vain neljännes.

Jos ilmastoa ei oteta huomioon, niin mitä tarjoaisit ratkaisuksi, jotta sinunlaisesi jäisivät tyytyväisinä Suomeen? Näkisin meidän talousongelmien kumpuavan ennen kaikkea väestönrakenteen vinoumasta, ja kierrehän vain syvenee, jos trendiksi muodostuu ottaa täältä ilmainen korkeakoulutus, mutta kaikota maasta ja tehdä lapset muualle siinä kohtaa kun investointi olisi tarkoitus maksaa takaisin. Hommahan kuitenkin pyörii sillä oletuksella, että osan kansasta kohdalla investointi jää väkisin syystä tai toisesta miinukselle, mutta osalla taas riittää rahkeet niihin “hyviin hommiin” joilla tappiot katetaan.

Itse ajattelen, että meikäläisen verorahoilla subventoidaan niitä vähemmän tuottavia, mutta silti yhteiskunnan pyörimisen kannalta tärkeitä matalapalkka-ammatteja, ja tarjotaan työttömille turvaverkko josta ainakin toivottavasti valtio jää plussan puolelle (joo, osa rottailee, mutta osa työllistyy, ja esim kodittomuuden aiheuttamat lieveilmiöt poistuvat kun kaikilla on edes katto pään päällä). Itselle jää silti rahaa kaikkeen mitä elämiseen ja harrastamiseen tarvitsee, ja kohtuullisesti vielä säästöön. Joo, ei yhtä paljon kuin jos muuttaisin Jenkkeihin koodaamaan, mutta hittoako sillä rahalla tekee? Kyllä täälläkin pystyisi näillä palkoilla menemään yksityselle terveydenhuoltoon jos tarve vaatisi, ja yksityiskouluja karsastan vahvasti: koen hienona juttuna, että sain omassa lapsuudessani kaveerata monenlaisten perheiden lasten kanssa, enkä tahtoisi sulkea omiani mihinkään rikkaiden eliittikuplaan. Minun ei täällä tarvitse säästää lasteni yliopistomaksuihin tai yllättävän työkyvyttömäksi ajavan sairauden varalle, ja kyseenalaistan kalliden autojen, huviveneiden jne. olevan elämänonnellisuuden kannalta merkityksellisiä hankintoja. Vähemmälläkin pärjää, ja tulisikin pärjätä, jotta seuraavillekin sukupolville riittää.

Jos elämässä onnistumisen mittarina pitää kartanoa, uima-allasta ja upouutta bemaria autotallissa, niin Suomi ei välttämättä ole korkeakoulutetulle paras paikka muuttaa, olet siinä oikeassa. Monen vaakakupissa kuitenkin painavat enemmän ei-materialistiset tekijät, joissa täällä ollaan edelleen (ainakin toistaiseksi) suht vahvoilla, kuten turvallisuus, puhdas luonto, koulutuksen taso, jne. Ihan keskivertosuomalainenkin on kuitenkin globaalissa mittakaavassa todella varakas, ja täkäläinenkin korkeakoulutetun elintaso takaa kyllä ihmiselle enemmän kuin tarpeeksi onnellisen elämän elämiseen. Loppu on mielestäni korvienvälistä kiinni.