Uskomushoito on oikein hyvä termi myös viranomaiskieleen. Jos hoidon tehoa ei voida osoittaa tutkitun ja vertaisarvioidun tieteen perusteella, niin kyse ei ole vaihtoehtohoidosta, koska esim. homeopatia ei hoida mitään vaan antaa turhaa toivoa potilaalle.
Placebo-vaikutus on tietenkin olemassa, mutta näiden uskomushoitojen kuten homeopatian myyjien toimintamallit ovat yleensä paljon epäeettisempiä kuin lääketieteessä käytetyllä placebolla. Placebo-vaikutuksella on rajansa, se voi parantaa koettua olotilaa mutta ei esimerkiksi paranna syöpää, ja lisäksi placebo saadaan aikaan myös apteekin halvimmilla kalkkitableteilla, joten ihmisten rahastaminen kalliilla vedellä on puhtaasti huijausta.
“Uskomushoito” antaa kalliille ja liikoja lupaaville “hoidoille” jotka on tieteellisesti lukuisia kertoja debunkattu, kuten esim. homeopatialle, täysin tarpeetonta legitimiteettiä tuoden mieleen placebon. Näiden kohdalla olisi mielestäni järkevämpää puhua esim. “puoskaroinnista” tai “terveyshuijauksista”.
Kieltämättä olen pohjimmiltaan samaa mieltä, että ylipäätään koko “hoito” sanan liittäminen noihin huijauksiin on kyseenalaista. Puoskarilakiahan puuhattiin reilu vuosikymmen sitten, mutta sen valmistelu lopetettiin hieman heikoin perustein, kuten alkamalla vaatimaan rehellisempää markkinointia “vaihtoehtoisia hoitomuotoja” tarjoavilta yrityksiltä – usein noiden vaihtoehtojen markkinointi ei ole rehellistä nähnytkään, mutta siihen ei vielä puututa asian vaatimalla vakavuudella. Onhan noista jotain positiivisia ennakkotapauksia, mutta omasta mielestä harhaanjohtavaan markkinointiin saisi puuttua rankemmallakin kädellä ja huomattavasti matalammalla kynnyksellä.
Jos meillä on Valio joutunut lopettamaan Voimariinin myymisen vanhalla nimellä koska se ei ole 100% voita, niin voisi tuon puoskaroinnin kanssa olla huomattavasti tiukempikin nykylain puitteissa.