No niin no, tämä voi olla epäsuosittu mielipide, mutta kerronpa nyt kuitenkin. Suomessa on oikeasti toimiva operaattorien kilpailu, jonka ansiosta meillä on todella kattava mobiiliverkko matalalla väestöntiheydellä, kilpailukykyiset liittymien hinnat ja useampi rinnakkainen mobiiliverkko, jotka mahdollistaa ihan todellisen kilpailun operaattorien välillä.

30 € / kk liittymästä, jossa on rajattomat puhelut ja netti, 20-30 gt EU-dataa jne., on järjettömän kilpailukykyinen diili. Niin kilpailukykyinen, että suomalaiset teleoperaattorit joutui hakemaan EU:lta poikkeusluvan laittaa asiakkailleen datakatot EU-alueen sisällä, koska vastaavaa diiliä ei ollut saatavilla missään muualla. Jos reissaan vaikkapa Saksaan, mulla on omassa Elisan liittymässä enemmän dataa käytettävissä, kuin muilla paikallisilla ympärillä, vaikka ne maksaa liittymästään enemmän.

Tämä palveluntaso yksinkertaisesti vaatii sen, että keskimääräisen asiakkaan lasku jää siihen 20-30 € korville, ja mikäli tuo ei onnistu on keksittävä muita paikkoja mistä ne tulot pääsee hankkimaan. Muuten ei jää rahaa, millä kuolettaa investoinnit, maksaa palkat, ja mitä muuta nyt yritysken kannattava pyörittäminen vaatii.

Suomessa liittymät ei ole riistohintaisia, vaan oikeasti kilpailtu lähes niin alas kuin ne pystyy saamaan. Se hinta on sama kaikilla ei kartellin vuoksi, vaan koska toimintaan liittyy välttämättömiä kuluja, jotka on pakko repiä jostain. Väittäisin, että jokainen 10-15 € kuukausimaksuinen liittymä tekee operaattorille tappiota, sillä infran ylläpito ei ole halpaa. Jos vertailee hintoja muuhun Eurooppaan, meillä on todella halvat hinnat verrattuna siihen, mitä sillä rahalla saa – eikä yhtä hyviä liittymiä ole saatavilla oikein missään, kaikkialla on jonkinlaiset datakatot olemassa.

Verkon tietoturvassa on moniakin asioita mitä pitäisi vielä parantaa, sillä moni asia on hyvin epäintuitiivinen mikäli ei oikeasti tiedä yllättävänkin paljon IT-puolesta, web-kehityksestä nyt esimerkiksi. Muutamia esimerkkejä:

1. Pankit sallii verkkopankin tunnistautumisen integroinnin iframeen, ja kolmannen osapuolen verkkopankkitunnistukset ja toimeksiannot. Tämä tarkoittaa sitä, että vanha ohje “tarkista lukeeko osoitepalkissa pankin oikea osoite, ennen kuin syötät mitään tietoja” ei toimi. Esimerkiksi Säästöpankin tai S-Pankin tunnistautumiseen sut voidaan ohjata Nordean tai OP:n kautta, tai ihan mikä tahansa muu vastaava yhdistelmä. Luottokorttimaksujen varmennuksen hoitaa usein toinen osapuoli, esimerkiksi Säästöpankilla osoitepalkissa voi lukea luottokunta tai samlink, ja molemmat on oikeita osoitteita. Mistä sitten tietää mikä on turvallista? Jos verkkopankki on iframessa, tarkistetaan sen sisällön lähde, vaihtoehtoisesti jos osoite ei täsmää, hyvällä tuurilla verkkopankki kertoo itse vaihtoehtoiset tunnistautumisosoitteet tai käytössä olevat yhteistyökumppanit. Mitenkään aina näin ei ole, ja joskus on pitänyt mennä selailemaan esim. whois-tietokantoja. Pankkitunnusten upottaminen muihin sivuihin tai ulkoistus organisaation ulkopuolelle tulisi kieltää EU-tasolla, tai siirtyä kansalliseen tunnistautumiseen – kuluttajan ei voi olettaa olevan näistä perillä tai käyttävän riittävää huolellisuutta.
2. EU vaatii luottokorttiyhtiöitä varmentamaan kortit vain EU:n sisäisissä ostoksissa, tai ellei vaadi, ei ainakaan valvo sitä riittävän tehokkaasti. Tällä hetkellä monet ulkomaiset verkkokaupat (esim. Aliexpress) sallii EU-alueella myönnetyn luottokortin käytön ilman erillistä vahvaa tunnistautumista. EU-alueen luottokorteissa pitäisi olla oletuksena ominaisuus, jossa luottokortin voi sallia maailmanlaajuisesti, mutta vain vahvan tunnistautumisen kautta.
3. Pankkien kitinästä huolimatta kansalaisvarmenne pitäisi vihdoinkin saada käyttöön. Omaisuudensuoja ja kilpailulainsäädäntö sikseen, vahva tunnistautuminen on osa yhteiskunnan välttämätöntä infrastruktuuria nykyään, ja jos siihen on olemassa yksityisen tahon valmis ratkaisu niin voi voi. Suomi.fi -tunnistus tulisi tehdä välttämättömäksi jokaiseen vahvaa tunnistautumista vaativaan palveluun, jotta päästään eroon rinnakkaisista järjestelmistä – kokemattomalle on huomattavasti helpompi selittää, että jos palvelun kirjautumisen osoitepalkissa ei lue täsmälleen oikea tunnistautumisosoite, sinne ei yksinkertaisesti silloin kirjauduta.
4. Puhelujen ja tekstiviestien käyttö osana vahvaa tunnistautumista tulee kieltää. Ne on toki helppoja, mutta kumpikaan ei ole luotettava tapa tunnistaa käyttäjää, sillä niiden kiertäminen on kohtuuttoman yksinkertaista muihin tapoihin verrattuna. 2FA tulee toteuttaa jollain muulla tavalla, mikäli yksi tunnistustavoista on puhelinnumero, niitä tapoja tarvitaan vähintään kolme.

Kaikkea huijaamista netistä ei saa pois, mutta rahan siirtämisestä voi pyrkiä tekemään riittävän vaikeaa, että vähän hitaammallakin kaverilla pitäisi alkaa hälytyskellot soimaan. Sitä on tässä hiljattain yritettykin, mutta yritykset haraa vastaan ja pilaa järjestelmän – kunnollinen tunnistautuminen vaatii keskitetyn järjestelmän, eikä toimi markkinaehtoisesti. Markkinaehtoinen on käyttäjille liian kankea ja monimutkainen.

Suurin osa verkkohuijauksien kohteista on ihmisiä, joilla ei ole riittäviä taitoja tunnistaa niita huijauksia alkuunkaan. Siksi tuohon käyttäjän omaan ymmärrykseen ei voi oikein luottaa – mikään määrä valistusta ja koulutusta ei auta ongelmaan, ellei se saavuta niitä käyttäjiä, joilla sille on suurin tarve. Toki sille helpoimmalle huijaukselle, jossa vaan kusetetaan ihmistä jossain linkedinin pikaviesteissä, ei mielestäni oikein voi, eikä pidäkään tehdä mitään. Sen sijaan kehittyneempiä huijauksia kyllä pitäisi pyrkiä estämään paremmin.

Käytännössä junaliikenne kaipaisi samoja säännöksiä kuin lentoliikenne vaaditun palvelutason suhteen. Myöhästymisvelvollisuudet tulisi olla samat kuin lentoyhtiöillä ja velvollisuus korvata jatkoyhteydet, joista junan vuoksi myöhästytään, kuten lentoyhtiöt joutuvat tekemään. Tällä hetkellä junalla on hankala lähteä esim. lentokentälle, kun VR ei korvaa mikäli jatkoyhteydestä myöhästyy.

EU on onneksi ottanut ensimmäiset askeleet rautatieyhtiöiden pakottamiseksi yhteiseen lipunmyyntiin niin, että voitaisiin tulevaisuudessa pakottaa rajat ylittävä velvollisuus toimittaa matkustajat perille asti. Rataa ylläpitävät firmat alkavat kyllä korjaamaan myöhästymiseen johtavia vikoja ahkerammin kun liikennöijät siirtävät korvauksista koituvat kustannukset rataverkkoa ylläpitävälle taholle. Mun ymmärtääkseni junaliikenteen myöhästymiskorvauksia ollaan myös uudistamassa tulevaisuudessa niin, että korvausvelvollisuus säilyisi liikkumismuotojen yli, sisältäen esim. junat, laivat ja lentoliikenteen. Hyvä ensimmäinen askel on uudelleenreititysoikeus, joka mahdollistaa sen, että matkustaja saa hankkia liput omatoimisesti muita reittejä käyttäen liikennöijän laskuun, mikäli 100 minuutin ajassa ei ole saatu jatkoyhteyttä tarjottua – ilman riippuvaisuutta yhdestä junayhtiöstä.

Mitä tuohon yksityistämiseen tulee, sen kunnollinen toiminta vaatii käytännössä riittävän vahvaa selkärankaa rataverkon ylläpitäjältä. Jos lisäsanktio myöhästymisestä on esimerkiksi se, että joutuu väistämään kaikkia aikataulussa kulkevia muiden yhtiöiden vuoroja, (kalustosta johtuva) myöhästely loppuu melko nopeasti. Firmat ei pelaa yhteispeliä rajallisella infralla, ellei niitä pakoteta siihen. Suurin ongelma Suomen markkinoilla on tähän asti ollut se, ettei meinaa löytyä firmoja kilpailemaan – rataverkon itäblokin leveys ja länsiblokin jännite rajaa yhdistelmänä aika paljon mitä kalustoa voidaan käyttää.

Jep, sama jako asioissa ja toimintatavat mullakin. Itsellä on sisällön vuokraamisessa ([tor]'rent) vielä lisäkeskari omaksi ostetun sisällön tarpeettomassa lukitsemisessa lukitsemisen yrittämisessä (blu-ray) ja sisällön aivan naurettavan korkeassa hinnassa. 30 € 4k-versiosta, josta ei saa edes tehdä varmuuskopiota laillisesti, on aivan absurdi pyyntö – etenkin vanhempien leffojen kohdalla. Jos DRM-vapaa digitaalisesti jaettu kopio maksaisi 4-8 € ostaisin yksittäiskappaleina kaiken sisällön, ja kuluttaisin varmasti enemmän mediaan kuin tällä hetkellä.

Itse olen jo pidempään ollut sitä mieltä, että EU-tasolta pitäisi vain suoraan kieltää yksinoikeudet viihdealan sopimuksissa. Mikäli firma liisaa sarjan muille, sopimuksen ehdot tulee julkaista, ja samoilla ehdoilla tarjota sopimus kenelle tahansa. Omasta mielestä sama saisi päteä kaikkeen muuhunkin kaupankäyntiin, jos firma x saa tilattua palvelun hintaan y, firmalla z tulee olla oikeus samoihin sopimusehtoihin tai perusteluun siitä, miksi samat sopimusehdot eivät ole päteviä (pidempi asiakaskontakti, asiakas saa määräalennusta muista aiemmista kaupoista, tuotetta tai tuotantokapasiteettia on rajallisesti, tuote on asiakkaalle räätälöity). Tuo vähentäisi suurempien firmojen kykyä kilpailla uusia tulokkaita markkinoilta perusteettomilla alennuksilla, laillisillakaan sellaisilla, kun sopimusehdot tulisi julkaista.

Käytännössä tuo ei täysin ehkäisisi sisältöä yksinoikeudella, mutta tekisi sen niin kalliiksi, että sen harjoittaminen vastaavassa mittakaavassa olisi käytännössä mahdotonta (pitäisi maksaa niin suuri hinta, ettei kukaan muu voi tulla samalle apajalle enää)

Jos oikein pitkälle mennään, laittaisin huolella muitakin teesejä tekijänoikeuksiin, kuten

• huomattavasti lyhyempi tekijänoikeuden voimassaolo (oletus 10-20 vuotta, pidennettävissä 50 vuoteen aktiivisella hyödyntämisellä)
• velvollisuus luopua tekijänoikeudesta, mikäli ei halua käyttää resursseja ylläpitoon (esim. ohjelmistotalot pakotettaisiin vapauttamaan lähdekoodi julkiseen käyttöön, jos palvelu on ollut x-aikaa hylättynä tai firma nurin ilman jatkajaa)
• Yritysten tekijänoikeuden tasaaminen patenttien kanssa, eli voimassaoloaika vastaamaan patentteja ja yrityksen tekijänoikeuksien rekisteröinti viranomaiselle suojan saamiseksi

Poliittisesti mahdotonta, mutta aina voi haaveilla…

Dec Vax 8530 – julkaistu vuonna 1987, eli kuva on varmaankin jostain 80-90 -lukujen taitteesta. Ysärillä lienee jo tullut jotain muuta tautaa tilalle, SPARC tms.

Ei ole itellekään tuttuja iän puolesta mutta retrokoneet ja legacy-ohjelmointi on jollain asteella harrastuksia.

Jep, vaihtoehtoisesti parempi rele – itse laittaisin hiukka enemmän rahaa ja kytkisin din-kiskoon pistorasian ja jonkun finderin tms. laadukkaan valmistajan relepalikan missä speksit riittää kunnolla tarvittaessa jatkuvaankin 16A virtaan.

Sitten releeseen ohjaus ajastimella.

Itsellä on ollut oman puhelimen modeemi lukittuna NR+LTE (4g+5g) verkkoihin yli kaksi vuotta, yllättää aina miten 3g-verkolla on edelleen suhteellisen paljon käyttäjiä. Ennen tätä mulla oli luuri lukittuna pelkkään 4g-verkkoon heti kun Elisa sai silloiselle kapulalle VoLTE:n käyttöön.

Oma kokemus 3g-verkosta on se, että linjat on niin tukossa ja täynnä, että usein verkkosivuja ei saa ladattua ollenkaan. Lisäksi junien verkonvahvistus aiheuttaa luurilla ongelmaa, kun laite ei ymmärrä, että 0/4 pykäläinen 5g on silti parempi signaali kuin “täysi” 3g. (pienempi latenssi ja suurempi kaistanleveys)

Kaupungissa 4g:lläkään ei usein tee enää mitään kun käyttäjiä on liikaa. Ei tule ikävä, saadaan taajuudet parempaan käyttöön ja long range 5g:lle enemmän kanavia.

Kieltämättä olen pohjimmiltaan samaa mieltä, että ylipäätään koko “hoito” sanan liittäminen noihin huijauksiin on kyseenalaista. Puoskarilakiahan puuhattiin reilu vuosikymmen sitten, mutta sen valmistelu lopetettiin hieman heikoin perustein, kuten alkamalla vaatimaan rehellisempää markkinointia “vaihtoehtoisia hoitomuotoja” tarjoavilta yrityksiltä – usein noiden vaihtoehtojen markkinointi ei ole rehellistä nähnytkään, mutta siihen ei vielä puututa asian vaatimalla vakavuudella. Onhan noista jotain positiivisia ennakkotapauksia, mutta omasta mielestä harhaanjohtavaan markkinointiin saisi puuttua rankemmallakin kädellä ja huomattavasti matalammalla kynnyksellä.

Jos meillä on Valio joutunut lopettamaan Voimariinin myymisen vanhalla nimellä koska se ei ole 100% voita, niin voisi tuon puoskaroinnin kanssa olla huomattavasti tiukempikin nykylain puitteissa.

Jep, uskomushoito on erittäin osuva nimi homeopatia yms. hoitomuodoille, joissa koko hoidon teho riippuu nimenomaan siitä, että sen tehoon uskoo. Itsekin olen tässä viranomaisten kanssa siitä ettei kaiken maailman pseudotieteilyä tarvitse olla mahdollistamassa ja tekemässä legitiimiksi kielivalinnoilla