Anteeksi tuplapostaus edelliseen. Halusin kuitenkin vielä kommentoida tätä sanoakseni, että olen eri mieltä. Kielten moninaisuus on ääretön rikkaus, kunhan löytyy tapa, jolla eri kieliä äidinkielenään puhuvat ihmiset voivat kommunikoida.
Kieli on paljon muutakin kuin puhetta ja kirjoitusta. Se on tapa jäsentää, järkeistää ja ymmärtää maailmaa. Kukin kieli tekee tätä tavallaan eikä yksikään kieli pysty ilmaisuvoimaltaan välittämään kaikkea tietoa. Kieli on pitkälti ajattelua, joka on tiivistetty ja muotoiltu muiden kanssaeläjien ymmärtämään muotoon.
Pelkästään suomi heijastelee alueellemme tyypillistä ajattelu- ja kokemusmaailmaa ja tekee sitä tavoilla joihin esimerkiksi englanti ei pysty. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi sukupuolipronominien puuttuminen suomen kielestä. Monessa muussa kielessä kaikki on jaoteltu sukupuolen mukaan. Toinen esimerkki ovat tietyt onomatopeettiset sanat, jotka ovat meille ominaisia mutta puuttuvat muista kielistä. Sama pätee kykyyn muodostaa yhdyssanoja ja taivuttaa sanoja. Sitten on sanoja, jotka ilmaisevat asioita, joita muut kielet eivät yksinkertaisesti kykene.
Sama pätee kaikkiin kieliin. Siksi yksittäisen kielen ilmaisuvoima on aina ainutlaatuista ja merkittävää. En siis soisi suomen tai minkään muunkaan kielen katoavan. Sen mukana katoaa kokonainen tapa ymmärtää ja kokea elämää sekä maailmaa.
Kieli on paljon muutakin kuin puhetta ja kirjoitusta. Se on tapa jäsentää, järkeistää ja ymmärtää maailmaa.
Tiedän tämän, ja olen siitä huolimatta eri mieltä. Tai pikemminkin juuri tämän vuoksi olen eri mieltä. Kielet toiseuttavat ja jakavat ihmiskunnan keskenään fundamentaalisesti eri tavalla ajatteleviin osiin. Globalistina sanan utopistisessa merkityksessä pidän tätä suorastaan itse saatanana.
Mitä taasen mainitsemiisi kielten hyviin puoliin tulee, niillä ei mielestäni ole lähtökohtaisesti mitään tekemistä kielten olemassaolon kanssa. Yksittäisen kielen sisälläkin on mahdollista ilmentyä aivan yhtä laaja skaala erilaisia ajatuksia ja näkemyksiä (tästä esimerkkinä jargon).
Eräissä tieteisfiktiokirjoissa tulevaisuuden ihmiset puhuvat keinokieltä, joka on suunniteltu sallimaan mahdollisimman laaja ilmaisun kirjo. Itse uskon, että korkean koulutustason informaatioyhteiskunnassa tuohon ei tarvita edes keinokieltä, vaan se on luonnollisen kiellen luonnollinen kehityssuunta. Shakespeare aikanaan lisäsi tuhansia sanoja englannin kieleen, ja internet on lisännyt niitä varmasti moninkertaisen määrän.
Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä. Olen monella tapaa itsekin ihminen jota voisi luonnehtia globalistiksi. Näen moninaisuuden kuitenkin rikkautena ja kulttuurin ja kielen typistymisen yhteen ainoaan homogeniseen maailmankieleen tai -kulttuuriin oikeastaan aika dystooppisena asiana.
Ajatus kielestä ero kansojen jakajana on mielenkiintoinen ja vanha konsepti (Babel). Siinä on varmasti peränsä. En kuitenkaan näe ongelmaa kielten moninaisuudesta tilanteessa, jossa meillä on erinäisten paikallisten kielten ohella myös yhteinen yleiskieli. Eli jonkinlainen lingua franca, jota asemaa englanti nykyään edustaa.
Koska minulle kieli on ajattelua ja kulttuuria, olen eri mieltä siitä, että yksittäinen kieli pystyy ilmaisemaan kaikkea ilmaistavissa olevaa. Samankaltaisuuksiin kielet kykenevät, mutta eivät toistamaan toisiaan sellaisinaan. Hyvä esimerkki on käännöskirjallisuus, joka aniharvoin on ilmaisuvoimaltaan sama alkuperäisellä kielellään ja käännöksen kohteena olevalla kielellä. Olen tätä mieltä jopa siinä määrin, että pidän monia käännöskirjoja omina teoksiaan, jotka ovat paitsi alkuperäisen kirjoittajansa, myös kääntäjänsä luomuksia. Hyvä käännös ei ole alkuperäistä huonompi, mutta ei yleensä myöskään sama teos, koska se saattaa ilmaista asioita tavoilla, joita alkuperäinen kirjoittaja ei ole edes ajatellut. Ja tietty tässä on keskeinen rooli myös tulkitsijalla (lukija).
Uusia sanoja syntyy ja synnytetään, se on luonnollista. Mutta tässäkin näkisin, että mitä enemmän kieliä, sen moninaisemmaksi ihmiskunnan kyky ajatella ja ilmaista itseään muotoutuu. Väitän, että esim. kreikan kielellä oli oleellinen osansa länsimaisen kulttuurin ja tiedekäsityksen muotoutumisen kannalta. Kieli ei tietty ollut tässä ainoa tekijä, mutta muodosti rungon, jonka varaan ajattelu ja vaikkapa filosofia rakentui. Ja tämähän on edelleen suodattanut satojen “kieli- ja kulttuurifiltterien” läpi nykypäivään, minkä lisäksi siihen on yhdistynyt muiden kieli- ja kulttuurialueiden ajatusperinnettä. Toki jotain vastaavaa olisi syntynyt toisessakin kieli- ja kulttuuriympäristössä, mutta ei samanlaisena. Siksi soisin, että mahdollisimman moninainen ja ilmaisuvoimainen ajattelu olisi mahdollista vastakin.
Anteeksi tuplapostaus edelliseen. Halusin kuitenkin vielä kommentoida tätä sanoakseni, että olen eri mieltä. Kielten moninaisuus on ääretön rikkaus, kunhan löytyy tapa, jolla eri kieliä äidinkielenään puhuvat ihmiset voivat kommunikoida.
Kieli on paljon muutakin kuin puhetta ja kirjoitusta. Se on tapa jäsentää, järkeistää ja ymmärtää maailmaa. Kukin kieli tekee tätä tavallaan eikä yksikään kieli pysty ilmaisuvoimaltaan välittämään kaikkea tietoa. Kieli on pitkälti ajattelua, joka on tiivistetty ja muotoiltu muiden kanssaeläjien ymmärtämään muotoon.
Pelkästään suomi heijastelee alueellemme tyypillistä ajattelu- ja kokemusmaailmaa ja tekee sitä tavoilla joihin esimerkiksi englanti ei pysty. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi sukupuolipronominien puuttuminen suomen kielestä. Monessa muussa kielessä kaikki on jaoteltu sukupuolen mukaan. Toinen esimerkki ovat tietyt onomatopeettiset sanat, jotka ovat meille ominaisia mutta puuttuvat muista kielistä. Sama pätee kykyyn muodostaa yhdyssanoja ja taivuttaa sanoja. Sitten on sanoja, jotka ilmaisevat asioita, joita muut kielet eivät yksinkertaisesti kykene.
Sama pätee kaikkiin kieliin. Siksi yksittäisen kielen ilmaisuvoima on aina ainutlaatuista ja merkittävää. En siis soisi suomen tai minkään muunkaan kielen katoavan. Sen mukana katoaa kokonainen tapa ymmärtää ja kokea elämää sekä maailmaa.
Tiedän tämän, ja olen siitä huolimatta eri mieltä. Tai pikemminkin juuri tämän vuoksi olen eri mieltä. Kielet toiseuttavat ja jakavat ihmiskunnan keskenään fundamentaalisesti eri tavalla ajatteleviin osiin. Globalistina sanan utopistisessa merkityksessä pidän tätä suorastaan itse saatanana.
Mitä taasen mainitsemiisi kielten hyviin puoliin tulee, niillä ei mielestäni ole lähtökohtaisesti mitään tekemistä kielten olemassaolon kanssa. Yksittäisen kielen sisälläkin on mahdollista ilmentyä aivan yhtä laaja skaala erilaisia ajatuksia ja näkemyksiä (tästä esimerkkinä jargon).
Eräissä tieteisfiktiokirjoissa tulevaisuuden ihmiset puhuvat keinokieltä, joka on suunniteltu sallimaan mahdollisimman laaja ilmaisun kirjo. Itse uskon, että korkean koulutustason informaatioyhteiskunnassa tuohon ei tarvita edes keinokieltä, vaan se on luonnollisen kiellen luonnollinen kehityssuunta. Shakespeare aikanaan lisäsi tuhansia sanoja englannin kieleen, ja internet on lisännyt niitä varmasti moninkertaisen määrän.
Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä. Olen monella tapaa itsekin ihminen jota voisi luonnehtia globalistiksi. Näen moninaisuuden kuitenkin rikkautena ja kulttuurin ja kielen typistymisen yhteen ainoaan homogeniseen maailmankieleen tai -kulttuuriin oikeastaan aika dystooppisena asiana.
Ajatus kielestä ero kansojen jakajana on mielenkiintoinen ja vanha konsepti (Babel). Siinä on varmasti peränsä. En kuitenkaan näe ongelmaa kielten moninaisuudesta tilanteessa, jossa meillä on erinäisten paikallisten kielten ohella myös yhteinen yleiskieli. Eli jonkinlainen lingua franca, jota asemaa englanti nykyään edustaa.
Koska minulle kieli on ajattelua ja kulttuuria, olen eri mieltä siitä, että yksittäinen kieli pystyy ilmaisemaan kaikkea ilmaistavissa olevaa. Samankaltaisuuksiin kielet kykenevät, mutta eivät toistamaan toisiaan sellaisinaan. Hyvä esimerkki on käännöskirjallisuus, joka aniharvoin on ilmaisuvoimaltaan sama alkuperäisellä kielellään ja käännöksen kohteena olevalla kielellä. Olen tätä mieltä jopa siinä määrin, että pidän monia käännöskirjoja omina teoksiaan, jotka ovat paitsi alkuperäisen kirjoittajansa, myös kääntäjänsä luomuksia. Hyvä käännös ei ole alkuperäistä huonompi, mutta ei yleensä myöskään sama teos, koska se saattaa ilmaista asioita tavoilla, joita alkuperäinen kirjoittaja ei ole edes ajatellut. Ja tietty tässä on keskeinen rooli myös tulkitsijalla (lukija).
Uusia sanoja syntyy ja synnytetään, se on luonnollista. Mutta tässäkin näkisin, että mitä enemmän kieliä, sen moninaisemmaksi ihmiskunnan kyky ajatella ja ilmaista itseään muotoutuu. Väitän, että esim. kreikan kielellä oli oleellinen osansa länsimaisen kulttuurin ja tiedekäsityksen muotoutumisen kannalta. Kieli ei tietty ollut tässä ainoa tekijä, mutta muodosti rungon, jonka varaan ajattelu ja vaikkapa filosofia rakentui. Ja tämähän on edelleen suodattanut satojen “kieli- ja kulttuurifiltterien” läpi nykypäivään, minkä lisäksi siihen on yhdistynyt muiden kieli- ja kulttuurialueiden ajatusperinnettä. Toki jotain vastaavaa olisi syntynyt toisessakin kieli- ja kulttuuriympäristössä, mutta ei samanlaisena. Siksi soisin, että mahdollisimman moninainen ja ilmaisuvoimainen ajattelu olisi mahdollista vastakin.